Sienestysvälineistä

Onnistunut sieniretki vaatii sienilöytöjen lisäksi kunnon välineet. Panostus kannattaa, ei mikään harmita enempää, kun että metsään päästyään huomaa unohtaneensa sieniveitsen, hyttyskarkotteen tai juomapullon. Itse säilytän oleellisimmat sienestysvälineet satokaudella autossa. Sienikori on myös hyvä paikka säilyttää välineitä, kori kun tulee joka tapauksessa metsään mukaan.  Pelkillä kävelylenkeillä olen oppinut kuljettamaan taskussa mukana verkkokangaspussia, sellaista mikä on tarkoitettu hedelmille ja vihanneksille. Kokemus on osoittanut, että sieniä saattaa tulla missä tahansa vastaan ja monta kertaa silloin, kun ei ole niitä edes etsimässä.

Kuvassa näkyy suosimani korimalli, se on leveä ja matala. Koriin saa väliseinämät siten, että tila jakautuu neljään osaan. Se on erittäin hyödyllinen ominaisuus. Ruokasienestäessä lajittelen saaliin metsässä valmiiksi, esimerkiksi siten, että yhteen lokeroon tulee haperot, toiseen rouskut, kolmanteen tatit ja neljänteen vahverot. Saaliin käsittely on paljon nopeampaa ja helpompaa, kun ei enää kotona tarvitse sieniä lajitella jatkokäsittelyä varten. Ainut huono puoli korimallissa on sen leveys, joka tekee siitä hiukan kömpelön kantaa.

Kuvassa korin päällä näkyy harmaa taipuisa levy, joka on tarkoitettu korin kanneksi. Se on leikattu ohuehkosta solumuovista korin mittojen mukaan. Kansi suojaa saalista havunneulasilta ja muulta roskalta, sienet säilyvät puhtaampina ja sekin osaltaan helpottaa jatkokäsittelyä. Lisäksi se on kevyt, eikä lisää mukana metsässä kuljetettavien välineiden painoa juuri ollenkaan.

Kuvassa näkyy keltainen Marttiinin sieniveitsi, parinkympin hankinta, jonka tupen harmikseni hukkasin. Harjasosa toisessa päässä on suhteellisen jäykkä ja sillä on kätevä puhdistaa suurimman roskat sienistä. Kunnon sieniveitsi on jokaisen sienestäjän pakollinen hankinta, vaikka muutkin veitset paremman puutteessa käyvät.

Sieniveitsen vieressä ovat metsäsakseni – pienikokoiset yrttisakset. Harrastan sienten kuvaamista ja varsinkin hentoja itiöemiä kuvatessa sakset ovat ainoa väline, millä voi poistaa häiritsevä ruohonkorret yms. itse kohdetta tuhoamatta.

Suppilovahveroita kimppuina kerätessä saksilla on kätevä poistaa multaiset jalkojen tyvet kerralla.

Olen mieltynyt Savotan vyölaukkuun, koska siinä on tarpeeksi vetoketjulla suljettavia lokeroita puhelinta, autonavaimia, hyttyskarkotetta ja nenäliinoja varten. Lisäksi vyölaukussa on pari pullotaskua, jossa pienemmät juomapullot pysyvät hyvin mukana.

Juomista ei sovi metsään lähtiessä unohtaa. Nestehukka uuvuttaa ja uupuneena sienestys tuntuu työläältä, ja väsymys myös altistaa eksymiselle. Olen itse eksynyt pari kertaa ja viimeisimmän kerran nimen omaa uupumuksen takia vieläpä täysin tuttuun metsään. Mielenkiintoista oli havaita, että ihminen tosiaan kiertää ympyrää eksyneenä – tulin kierroksen tehtyäni täsmälleen saman sienen kohdalle, mistä olin lähtenyt. Takaisin löysin seurattuani itsepäisesti polkua, vaikka sekoittunut suuntavaistoni sanoi koko ajan minun menevän täysin väärään suuntaan. Polut ja maamerkit on hyvä painaa mieleensä, myös tutussa metsässä. Eräs keino on kääntyä välillä katsomaan taakseen, paluusuuntaan, maisema kun yleensä näyttää täysin toisenlaiselta toiselta suunnalta katsottaessa.

Alueen kartta ja kompassi on hyvä olla mukana. Kompassin käytön olisi jokaisen syytä opetella, jos sitä ei vielä hallitse. Vaikka alueen karttaa ei olisikaan, voi kompassista tarkistaa ilmansuunnan minne on menossa, palatessa voi sitten lähteä vastakkaiseen suuntaan. Nykyisin on myös hyviä älypuhelinsovelluksia, jotka auttavat reitin hahmottamisessa. Itse käytän Maastokartta –sovellusta, joka on maksuton, mutta johon saa 5 euron lisämaksusta reitin tallennuksen ja toiset 5 euroa uhratessa sijainnin jaon kaverin kanssa. Ainut huono puoli tässä tekniikassa on puhelimen akun riittämättömyys. Sovellus kuluttaa akkua nopeasti, varsinkin jos sijainnin jako on päällä. Siihenkin voi toki varautua ottamalla mukaan varavirtalähteen josta puhelinta voi tarvittaessa ladata maastossa. Kunnollinen varavirtalähde kustantaa muutamasta kympistä sataan euroon.

Kuvausta varten kannan mukanani jalustaa, koska kuvaan järjestelmäkameralla, eikä kunnon kuvia käsivaralla synny. Joillakin pokkarimalleilla käsittääkseni käsivaralla kuvaaminenkin onnistuu. Nykypuhelimissa alkaa olla niin laadukkaat kamerat, että painavan järkkärin raahaaminen maastossa tuntuu välillä turhalta, mutta katsoessani kuvia koneeltani, olen vielä tähän asti tullut siihen tulokseen, ettei ole järkkäri-kuvan voittanutta, jos kuvaus on muutoin onnistunut.

Käytän kahdenlaisia jalkineita maastossa, joko kuvassa näkyviä saappaita tai maastokenkiä. Tänä vuonna olen käyttänyt pelkästään saappaita, koska sain borrelioosin punkin puremasta kevättalvella. Vaikka purema oli ylhäällä reidessä, tapaus sai minut tavallista varovaisemmaksi maastossa liikkumisen suhteen. Pitkävartisilla saappailla uskaltaa rämpiä hiukan korkeammassakin heinikossa turvallisemmin, kuin matalavartisilla maastokengillä.

Käsidesi ja pihkavoide kuuluvat myös varusteisiini. Pihkavoide auttaa hyttystenpuremiin ja myös hirvikärpästen puremiin hilliten kutinaa. Käsidesi on metsävessassa käyntejä varten.

Vaikka kuvassa oleva varustemäärä voi näyttää paljolta (puuttuuhan siitä vielä kamera ja eväätkin), olen huomannut näiden olevan välttämättömiä omilla retkilläni. Vaikka usein tähän settiin kuuluu vielä sieninäytelokerikot ja rasiat, silti koen metsässä liikkumisen suhteellisen vaivattomaksi, enkä osaisi mistään tarvikkeesta luopua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.