Korvasieni, Gyromitra esculenta. Saalis oli juhlavan runsas vuonna 2012, kun Kullaalla, Ulvilassa lähdimme opiskelukaverin kanssa korvasienijahtiin. Kuvan sieni oli niitä suurimpia, siksi ex-puhelimeni samoissa raameissa antamassa mittakaavaa. Tämä nimenomainen itiöemä piilotteli edellisen vuoden heinikossa, joten aina kannattaa katsella ”sillä silmällä” ympärillensä. Tavallisestihan korvasieniä parhaiten löytää toissavuoden hakuualueilta.
Keitimme saalista 2 x 5 min (vesi vaihdetaan välillä, ja tilassa täytyy olla hyvä ilmanvaihto), myrkkyjen haihduttamiseksi. Sieni on tappavan myrkyllinen ilman esikäsittelyä! Seuraavana päivänä valmistimme pannulla kerman kera. Herkullista oli!
Kullaalta löysimme myös laakakorvasieniä, Discina ancilis (Gyromitra perlata). Laakakorvasienelle suositellaan samaa käsittelyä, kuin korvasienelle. Näiden maku oli miedompi, eikä pärjännyt korvasienelle, mutta löytämisen iloa se ei häirinnyt.
Lehtokorvasieni, Gyromitra gigas, tosin tätä nimenomaista yksilöä kukaan ei ole varmistanut, mutta oletus on lehtokorvasienestä: lakin reuna ei ole kasvanut jalkaan kiinni. Lisäksi löytöpaikka oli lehtomainen metsänlämpäre, ei siis hakkuualue. Tämän myrkyllisyydestä minulla ei ole tarkkaa tietoa, mutta varmuuden vuoksi käsittelin samaan tapaan, kuin korvasienet.
Korvasieniä kerätessä tuli ilmi eräs seikka: sain käsiini allergiaoireita. Ne tulivat ilmi raapiessani hyttysenpuremaa samalla kädellä, jolla olin korvasieniä kerännyt. Kun myrkky pääsi ihon alle, tuli raapimisjälkiin kirvelevää punoitusta. Joten siitä lähtien olen korvasienet kerännyt hansikkaat kädessä.
