Talvella kiittelee itseään, kun on jaksanut viljely- ja keruukiireiden lisäksi kerätä siankärsämönkukintoja talven varalle. Ihanan yrttinen tuoksu tuo kesän mieleen ja jo tuoksun perusteella voi kuvitella, kuinka voimallinen yrtti on kyseessä.
Siankärsämö,Achillea millefolium, on monivuotinen kasvi ja yleinen koko Suomessa. Sen kasvupaikkoja ovat niityt, tienvarret, pihat, vanhat nurmikot ja viljelypalstojen reunamat. Se leviää pintarönsyjen ja siemenien avulla pysyen sitkeästi valtaamillaan kasvupaikoilla. Siankärsämön yksittäiset kukat ovat pieniä, mutta huiskilomainen kukinto on näyttävä ja tuoksuu voimakkaasti houkutellen pölyttäviä hyönteisiä. Siankärsämö kuuluu talventörröttäjiin; sen siemeniä syövät mm. punatulkku ja urpiainen.
Rohtona
Rohdoksi käytetään kukkivan kasvin maanpäällisiä osia.
Siankärsämön sopii moneen, sitä onkin nimitetty kamomillan lisäksi kasvikunnan ”yleislääkkeeksi”. Sillä on pitkä historia haavarohtona, vanhimmissa kiinalaisissa ja egyptiläisisssä kirjoituksissa se on mainittu mm sotilaiden rohtona. Sitä määrättiin pitämään mukana sotatantereilla haavoittumisen varalta. On jopa väitetty, että irronneet sormet, korvat tai nenät on saatu istutettua takaisin paikoilleen käyttämällä tuoretta siankärsämöä tai siankärsämöviinaa haavaan.
Huom! Nykyään luonnonkosmetiikassa ei saa suositella mitään kasvia käytettäväksi suoraan verenkiertoon, koska silloin ollaan jo lääketieteen puolella.
Siankärsämöviina eli millefolitipat valmistettiin uuttamaalla tuoreita kukintoja paloviinassa välillä pulloa ravistellen. Seos siivilöitiin kolmen tai neljän viikon kuluttua ja se oli valmis käytettäväksi. Sillä parannettiin mm heikkovatsaisuuttta, lisättiin ruokahalua, korjattiin sisäisiä verenvuotoja, lievennettiin synnytys-ja kuukautiskipuja. Lisäksi se on verta puhdistava rohto. Siankärsämöteellä on samanlaisia vaikutuksia. Hammassäryssä on pureskeltu tuoretta yrttiä, tai sekoitettu sen mehua viinietikkaan ja tätä liuosta on pidetty suussa särkyä lieventämään. Ulkoisesti kasvi sopii käytettäväksi kääreinä ja kylpyinä huonosti paraneviin haavoihin ja erilaisiin ihovaivoihin. Suomessakin siankärsämö on ollut apteekkirohdos. Se kuuluu myös kauppayrtteihin.
Nykylääketieteen käsitysten pohjalta siankärsämöllä on ruokahalua ja ruuansulatusta (sapen eritystä) lisäävä vaikutus; mm. akilleiini-karvasaine vaikuttaa tällä tavoin. Kasvin useat eri ainesosat (mm. eteerisen öljyn kamatsuleeni) estävät tulehduksia. Eteerisellä öljyllä on myös hiivasienten kasvua estävä fungistaattinen vaikutus. Parkkiaineet vaikuttavat supistavasti sekä ulkoisesti ihoon että sisäisesti suolistoon esim. ripulitaudeissa. Siankärsämö laukaisee sileän lihaksen kouristuksia ja vähentää kaasunmuodostusta. Siankärsämöllä on merkitystä myös yskänrohtona. Se lienee myös limaa irroittava rohto. Villiyrttikurssillani eräs kurssilainen maisteli tuoreita siankärsämön lehtiä ja kertoi, että limaa alkoi irrota. Hänellä oli astma ja hän koki, että sai näin ”röörejään” auki.
Kosmetiikka käyttö
Kosmetiikassa siankärsämöä käytetään rasvaisen ja näppyläisen ihon hoitoon. Kukissa on puhdistavia ja voimakkaasti supistavia aineita. Siankärsämöstä tehdään naamioita, kasvovesiä, suuvesiä, kylpyjä ja sitä käytetään höyrytyksiin. Se sopii myös rasvaisen hiusten hoitoon.
Siankärsämöstä tehty vahva öljyuutos toimii hyttyskarkoitteena. Jos uutteen tekee tuoreista kukinnoista saa syvänvihreää öljyä, kuivattujen kukintojen uutos on hailakamman vihreä. Paremmin säilyy kuivatuista kukinnoista tehty uutos, koska siinä ei ole vettä enää mukana.
Itse käytän näissä öljyuutoksissa öljynä luomulaatuita auringonkukka öljyä. Sillä on hyvä lämmönsietokyky, mikä tarvitaan jatkojalostuksessa, eikä sillä on vahvaa omaa tuoksua. Uuttamisen jälkeen siivilöin kukinnot pois ja annan öljyn seistä purkissa vielä päivän, puoli päivää ja kaadan sen jälkeen öljyn toiseen, puhtaaseen purkkiin/pulloon siten, ettei pohjalle syntynyt sakka pääse mukaan. Sakkaa syntyy aina, vaikka siivilöinnin tekisi kuinka huolellisesti tahansa. Lopuksi lisään hiukan E-vitamiinia säilyvyyttä parantamaan ja kirjoitan etiketin. Etikettiin laitetaan mitä seos sisältää ja päivänmäärä.
Vesiuutosta/siankärsämöhauduketta voi kokeilla hiushuuhteena rasvoittuville hiuksille.
Ravintona
Mausteena siankärsämön lehdet tuovat kirpeähköä makua salaatteihin, kastikkeisiin, keittoihin, patoihin ja muhennoksiin sekä yrttisuolasekoituksiin. Ruuansulatusta edistävänä kasvina siankärsämö sopii erityisesti rasvaisten ruokien maustamiseen. Salaatteihin lehdet ovat joidenkin mielestä liian väkevän makuisia, mutta makua voi miedontaa hyvällä salaatinkastikkeella. Nuoria versoja ja kukkanuppuja käytetään mausteena juustoissa ja juomateollisuudessa sekä parantamaan viinien säilyvyyttä.
Viikingitkin käyttivät siankärsämöä viinan maustamiseen. Ennen humalan tunnetuksi tuloa siankärsämöä käytettiin oluen valmistuksessa, sillä sen katsottiin lisäävän oluen juovuttavaa vaikutusta. Linne´n mukaan rahvas mausti oluensa siankärsämöllä silloin, kun se halusi järjestää hauskat pidot
Komposti ja viljely
Puutarhassa siankärsämöä ei pitäisi kitkeä pois kokonaan, koska sillä katsotaan olevan tervehdyttävä vaikutus muihin kasveihin. Siankärsämö parantaa maata nostamalla ja rikastamalla pohjamaan vaikealiukoista kaliumia muiden kasvien helpommin saatavaksi. Omissa suunnitelmissa onkin kokeilla viljellä sitä tänä vuonna. Siemenet odottavat jo helmikuussa alkavaa esikasvatusta. Hankin tavallisen vaalean muodon lisäksi eriväristen kukintojen siemeniä. Viljeleminen pitäisi eri lähteiden mukaan olla helppoa, eikä siankärsämön kasvupaikkavaatimukset ole kovinkaan kummoisia, se tulee toimeen kuivilla ja heikkoravinteisillä paikoilla, joten tarkoitus on istuttaa sitä jokaiseen vapaana olevaan maaplänttiin viljelypalstoilla.
Vahva siankärsämön vesiuutos edistää kompostin toimintaa ja sitä voi myös käyttää lannoitteena.
Biodynaamisessa viljelyssä siankärsämö kuuluukin tärkeisiin preparaattikasveihin.
Muuta
Monet lempinimet osoittavat, että kansa tunsi siankärsämön ja käytti sitä. Millään muulla kasvilla ei tiettävästi ole yhtä monta lempinimeä kuin siankärsämöllä; kaikkiaan niitä on 160 eri muunnosta. Siankärsämön tieteellinen lajinimi millefolium tarkoittaa tuhatlehtistä ja kuvaa kasvin lehtien hienoliuskaisuutta. Toisen selityksen mukaan millefolium on väännös kreikan kielen sanasta ”mellofyllon”, lampaanlehti. Kasvi onkin lampaiden herkkua. Suvun nimi Achillea tulee kreikkalaisen haavoittumattomana pidetyn soturin Akilleuksen nimestä. Siankärsämö on ollut vahvuuden symboli ja sitä on sanottu kansanlääkinnän tuhattaituriksi. Siankärsämö kuuluu kauppayrtteihin.
Näköislajiksi siankärsämölle voidaan lukea sen isomykeröinen sukulainen ojakärsämö (Achillea ptarmica). Ojakärsämöllä kukkanuput ovat isompia ja harvemmassa kuin siankärsämöllä. Ojakärsämö ei ole myrkyllinen, mutta siankärsämönä sitä ei saa poimia. Ojakärsämön tieteellinen lajinimi ”ptarmica” tulee kreikan kielen sanasta ”ptario”, aivastus. Kasvista on valmistettu aivastuspulveria. Kasvi yleistyi Suomessa 1800-luvun lopulla, kun heinän viljely alkoi.
Jos haluat kokeilla, siankärsämön kukintoa on myytävänä Oma Metsän Puodissa
