Palterohaperot, Russula vesca, ovat ensimmäisiä sieniä satokaudella. Usein olen löytänyt näitä samoilta alueilta kantarellin kanssa. Palterohapero näyttää kasvavan melkein aina poluilla ja metsäteiden varsilla, yhden ainoan kerran olen löytänyt palterohaperoa ihan metsästä.
Palterohaperolle on tyypillistä lakin reunassa oleva valkoinen reunus, ikään kuin lakin pintakelmu olisi jäänyt liian pieneksi. Jalka on kova, se ei mene kasaan puristettaessa, mikä on myös yksi tuntomerkeistä. Lakin malto on myös aika kovaa, varsinkin muihin haperoihin verrattuna. Se tekee sienestä myös mukavan ruuanlaitossa.
Maku on mieto, jopa niin mieto, että itse kuivaan löytämäni itiöemät – kuivaaminen ”tiivistää” maun voimakkaammaksi.
Kuvan sienet on kerätty 31.7.2014 Salosta. Sinä päivänä satoi, mutta nämä olivat tulleet esiin pitkään jatkuneesta kuivasta ja helteisestä kaudesta huolimatta. Joten aina kannattaa käydä metsässä 🙂
On hyvä sieni ja maukas. Isohapero on isompi ja ei maultaan yhtä hyvä. Kirkkaat punaiset haperot ovat polttavia käyttökevottomia sieniä.
Väri ei aina ratkaise haperoiden kohdalla, maistaminen ennen keräämistä ruokasieneksi kannattaa.