Yllättävä saalis löytyi korvasienten metsästys -retkellä viime vuoden toukokuussa:
Tämä on poimukellomörsky, Ptychoverpa bohemica.
Tältä se näytti kuolleiden haavanlehtien seassa. Ensin löytyi yksi…
…ja sitten melkein kilo!
Itselleni ensimmäinen löytö, joten kuvatahan sitä piti. Luulin jo, että kaikki ovat samaa lajia, mutta…
…yksi kartiohuhtasieni, Morchella elata, oli eksynyt mukaan.
Nautin poimukellomörsky-spaghettia pari, kolme päivää. Maku oli miellyttävä, muttei päätähuimaava. Jos vielä näitä löydän, kokeilen kuivaamista maun voimistamiseksi.
Veistä haavassa käännät… 🙂 Täytyy mun mennä tänä keväänä vähän etelämmäksi sieneen, ei noita yleensä näillä seuduilla ole. Etenkin toi huhtasieni, kerran oon tavannut yhden. En poiminut.
Kullaalta yksi oli löytänyt huhtasienen, silloin juuri, kun me löydettiin se upea korvasienisaalis. Eli kasvavat niinkin korkealla. Joku oli saanut suuren saaliin, kun oli tuonut kariketta kukkapenkkeihin, siis juuri huhtasieniä,ei näitä poimukellomörskyjä.
Eikä mikään estä tekemästä sienestysvierailua täällä, tervetulloo vaan!
Ei mitään mörskyistä, mutta: nuukuusviikon kunniaksi ruoka etsitään nyt kaappien perukoilta. Tänään sieltä löytyi kuivattuja mustavahakkaita. Olivat herkullisia liotettuina ja sipulin kanssa paistettuina, vähän soijaa ja hunajaa mausteena. Ja parasta kaikesta, koko taloudessa leijuu taivaallinen tuoksu. Kuivaaminen ON hyvä tapa säilöä.
Jopas sattui hyvin nuukuusviikko kohdilleen – taloudessa rahat vähissä, joten komeron perukoita täälläkin syöty. Kiitos, Maria,vahakasreseptistä! Minullakin niitä on hiukan. Sinähän saitkin niitä ison saaliin, oliko se sitten viime vai toissa vuosi. Hmm…hunaja varmaan sopii mustavahakkaan kanssa.