Hieman myrkyllinen keltareunavalmuska

Sieniretkellä 18.9.2021 löytyi kaunis, keskeltä kellertävä valmuskaryhmä. Valmuskat ovat itselle vaikea suku edelleen, vaikka joka syksy pyrin niihin hieman perehtymään.

Valmuskat ilmaantuvat maastoon loppusyksynä, jolloin on jo kylläinen sienilajeista ja suvuista ja ehkä hieman väsynytkin maastossa kulkemiseen painavine kameroineen ja jalustoineen ja lajien miettimiseen.

Tämän keltaisen kaunottaren kohdalla en kuitenkaan tyytynyt toteamaan savolaisittain, että ehkä on, ehkä ei, siis keltareuvavalmuska, Tricholoma arvernense.

Keltareunavalmuskan lakki on keltainen pohjaväriltään ja helmenharmaiden säteittäisviirujen peittämä. Heltat  melkohavassa ja kolotyviset. Jalassa keltaista täplinä ja myös tasaisemin, kuin aavistuksena syvemmällä mallossa, ainakin kuivana. Kuivien (päivän korissa ulkona olleiden) sienien jaloissa silkinkiiltoa.

Tuoksu oli voimistunut yön aikana, siinä on jotain mitä kirjallisuudessa kuvataan jauhomaisuudeksi, mutta suurimmalta osalta tuoksu oli nenääni makean imelä.

Vaikka keltareunavalmuska mainitaan yleiseksi, en ole sitä kovin usein havainnut. Voi johtua myös siitä, että sen kasvuaikaan kiivain sienikausi alkaa olla ohi ja retket harvassa.

Kauniista ulkonäöstä huolimatta keltareunavalmuska ei sovi ruuaksi, se on lievästi myrkyllinen. Valmuskoissa on joitakin myrkyllisiä ja myös syötäväksi kelpaamattomia lajeja, joten ne täytyy tuntea hyvin, jos syötäviä valmuskoja kerää.

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *