Isohapero, Russula paludosa, on todella vaihteleva lakin väritykseltään. Huolimatta sävyjen vaihtelevuudesta isohaperon punaisessa on kuitenkin se oma perussävy, ja muhkea jalka nuorellakin itiöemällä viimeistään paljastaa lajin. Jalassa myös usein nähdään hentoa punaisuutta.
Haperot ei silti ole mitenkään helppo sienisuku määriteltäväksi. Muistan olleeni luennolla, missä edesmennyt haperoasiantuntija Jussi Ruotsalainen kertoi, kuinka mikroskooppinäyte oli paljastanut aivan toisen lajin tutun sijaan, ja muistaakseni kyse oli juuri isohaperosta.
Joten. Varmaa en uskalla tästäkään kuvasta sanoa, mutta toinen näistä oli ehjä ja syötiin pannulla valmistettuna ja hyvää oli. Haperoissa on vielä sekin hyvä puoli, ettei yhtään myrkyllistä haperoa tunneta Suomesta.