Villiyrteistä apua flunssaan

Flunssa tai ehkäpä korona iski toisen kerran tänä vuonna. Koronan sairastin keväällä, toukokuussa, siihen kuului kurkkukipua, kuumetta ja nuhaa. Liman eritys kesti ainakin kaksi viikkoa ja heikko olo kuukauden. Tällä kertaa on samat oireet, mutta ei kuumetta, eikä olo niin heikko.

Kaapeissani on onneksi runsaasti teeaineksia tai, kuten virallisesti kuuluu sanoa, yrttihaudejuoma-aineksia. Tee sanaa ei saisi käyttää kuin oikeista teepensaan, Camellia sinensis, lehdistä valmistetuista juomista. Yksinkertaisuuden vuoksi puhun tässä kuitenkin haudejuomasta teenä.

Lisäsin teepannuun siankärsämön kukintoja, piparmintun lehtiä, pihasaunion kukintoja, tuoretta inkivääriä ja kurkumaa, lisäksi muutaman siivun kantokääpää. Haudutin kuumassa vedessä 15 min ja nautin hunajan ja kuusenkerkkäsiirapin kera. Tähän olisi kuulunut vielä mesiangervonkukintoja, mutta olin ottanut jo särkylääkkeen, enkä halunnut yliannostusta. Mesiangervo sisältää salisyylihappoa, joka helpottaa vilustumisoireissa ja jota mm. asperiini sisältää. Jos olisin ottanut parasetamolia, siitä ei olisi ollut haittaa salisyylihapon kanssa, mutta olin ottanut toista tulehduskipulääkettä, joka ei sovi saliisyylihapon kanssa.

Siankärsämöllä on pitkä historia kipurohtona. Sitä on käytetty kuumeeseen, haavojen parantamiseen ja virstatietulehdusten hoitoon. Se on kasvilääkinnän historian yleisin rohtokasvi.

Siankärsämö lisää ruokahalua, ehkäisee tulehduksia, auttaa maha- ja suolistovaivoihin, ilmavaivoihin, ripuliin ja hillitsee verenvuotoja. Naisten yrttinä sillä on vaikutuksia epäsäännöllisiin ja runsaisiin kuukautisiin, se hillitsee valkovuotoa ja auttaa vaihdevuosivaivoissa. Siankärsämö nopeuttaa aineenvaihduntaa, virkistää ja rauhoittaa kuten myös kamomillasaunio ja pihasaunio. Se lievittää migreeniä, stressiä ja unettomuutta ja helpottaa reumaattisia vaikutuksia. Siankärsämön vaikutuksista ja käyttötavoista voisi kirjoittaa kirjan.

Siankärsämö on yleinen ja helposti tunnistettava, aromaattisen tuoksun omaava kasvi, joka kannatta opetella. Kukinnot on helppo kuivata ja ne säilyvät hyvin.

Piparminttu, kuten kaikki mintut, auttavat vilustumiseen, yskään, nuhaan ja astmaan. Se sopii ruuansulatusvaivoihin, hengitystieinfektioihin ja suun haavoihin ja limakalvotulehduksiin. Mintuista voi saada apua pahoinvointiin, päänsärkyyn, ummetukseen, ilmavaivoihin, maksa- ja sappivaivoihin, paksusuolen ärsytystiloihin (ripuliin) ja ruuansulatuskanavan kramppeihin. Minttua voi käyttää myös hierontaöljyissä ja vesiuutosta ihon hoitoon. Minttutee virkistää rasvaista ihoa ja hiuksia, supistaa ihohuokosia, viilentää ja kiinteyttää.

Kerään piparminttua omalta viljelypalstaltani. Luonnonvaraisia minttuja meillä on toistakymmentä, viljelylajikkeita satoja, lisäksi mintut risteytyvät helposti keskenään.

Kantokääpätee on ollut pinnalla viimeaikoina ja jotta siitä saisi kaiken hyödyn irti, kantokäävän palasia pitäisi keittää 2 tuntia runsaassa vedessä. Suhde on pienen nyrkin kokoinen kantokääpä ja 2 litraa vettä. Keitteeseen voi lisätä inkivääriä ja sen voi makeuttaa kuusenkerkkäsiirapilla tai hunajalla. Koska teen yleensä kaksi haudutusta aineksista, ajattelen toiveekkaasti, että kantokäävän palasista jotain ehtii liueta juomaan.

Kantokääpä on voimakas antioksidantti, se vahvistaa immuniteettiä ja tukee ruuansulatusta.

Kokeile Oma Metsä Toipilas -yrttihauduketta. Sisältää siankärsämön kukintoa, pihasauniota, minttua, mesiangervon kukintoa (huom! mesiangervo sisältää salisyylihappoa!), 12 g, 5 EUR

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *